Kaijan työpaikalla kuiskitaan irtisanomisista. Miten viisihenkisen perheen olisi mahdollista asuntolainan lyhennysten lisäksi säästää joka kuukausi niin, ettei tulojen äkillinen putoaminen romahduttaisi koko taloutta?
– Hophop, nyt koko sakki pipot päähän ja pihalle, Kaija sanoo lapsilleen.
– Ää, en laita, ei siellä ole kylmä, vanhin pojista vastaa.
– Myös sinä Julius! Pipo päähän, nyt. Yksi, kaksi…, Kaija aloittaa.
Kirpeää syysilmaa tulvahtaa oven raosta eteiseen, kun kolmikko painuu pihalle iloisen kiljahtelun saattelemana.
Kaija puristaa ylimääräiset pesuvedet mopista. Laminaattipesuaineen turkoosiksi värjäämä vesi muistuttaa häntä edellisen kesän Kroatian-matkasta: koko perhe saarihyppelyllä nauttimassa auringosta ja kirkkaista vesistä, joissa näki helposti pohjaan asti. Elämä tuntui niin helpolta ja huolettomalta. Nyt huolia on kuitenkin kerääntynyt ympärille synkkien sadepilvien lailla.
Mitään virallista ei ole vielä sanottu, mutta huhut kiertävät: toimitus- ja henkilöstöjohtajalla on aina vakavat ilmeet, kun he poistuvat kahdenkeskisistä palavereista. YT:t saattaisivat alkaa päivänä minä hyvänsä. Kaikki Kaijan työpaikalla pelkäävät oman toimeentulonsa puolesta.
Kaija pyyhkäisee luutulla vaaleaa laminaattilattiaa. Huoli puristaa rintaa niin, että sattuu. Pienistä naarmuista huolimatta lattia näyttää uudelta niin kuin koko omakotitalo, jonka Kaija ja hänen miehensä Heikki ovat saaneet valmiiksi vain puoli vuotta aiemmin. Nyt perheen yhteiset kesälomamatkat saavat olla hetken jäissä, koska kaikki liikenevä raha menee asuntolainan lyhennyksiin ja korkoihin. Jos töissä tulee lomautuksia tai irtisanomisia, tulevat perheen rahat olemaan entistä tiukemmalla.
Ulko-ovi rämähtää auki. Perheen kuopus Joona työntää päänsä eteisestä.
– Äiti, jätskiauto on kadun päässä! Anna kymppi, me mennään ostamaan jätskiä!
– Ei, nyt ei osteta mitään.
– Äiti pliis.
Kaija pysyy tiukkana. Ei on ei.
Pankissa oli neuvottu, että kannattaisi säästää säännöllisesti asuntolainan maksun ohessa. Se tarkoittaisi sitä, että lainaa lyhennettäisiin muutaman vuoden pidempään hieman pienemmällä summalla, mutta samalla joka kuukausi jäisi myös rahaa säästöön. Toisaalta houkuttaisi maksaa ensin asuntolaina pois ja miettiä vasta sitten säästämistä, mutta ehkäpä pankkineuvojan neuvoissa on perää. Kaijaa kuitenkin askarruttaa, kuinka paljon heidän olisi mahdollista säästää joka kuukausi niin, ettei lomautusten tai irtisanomisten sattuessa tulojen äkillinen putoaminen romahduttaisi koko taloutta?
15 vuotta myöhemmin: Varat velattomissa seinissä
– Joona, muistithan pakata myös liinavaatteet mukaan? Ne raidalliset, Kaija huikkaa pojalleen.
Miten aika voi kulua niin nopeasti, Kaija miettii. Perheen kuopus oli vasta hetki sitten taaperoiässä ja nyt jo parikymppinen nuori aikuinen!
– Joo joo mutsi. Muutan vain 10 kilometrin päähän. Ajattelin vielä joskus tulla käymäänkin, Joona irvailee äidilleen.
Joona lyö takalaatikon kiinni, istuu pienen punaisen Toyotansa ratin taakse. Hän heilauttaa kättään ja kaasuttaa pihalta. Kaija huokaisee syvään ja pyyhkäisee kämmensyrjällä silmäkulmaansa. Heikki kietaisee käsivartensa vaimonsa harteille. He seisovat tovin rakentamansa talon terassilla.
– Nuorimmainen lähti pesästä. Nyt me olemme kaksin, muoriseni, Heikki toteaa lempeästi vaimolleen.
Kaija nyyhkäisee.
– Kurjaa, kun ei ole antaa lapsille mitään. Eihän tässä puilla paljailla olla, mutta kaikki varamme ovat näissä velattomissa seinissä eikä säästöjä ole nimeksikään, Kaija toteaa ääni särkyen.
15 vuotta myöhemmin: Laina maksettu ja varakassa kunnossa
Kaija ottaa seinästä tukea, kun laskeutuu jakkaralta. Hän ottaa askelen taaksepäin ja mittailee katseellaan ripustamiaan verhoja.
– Noin, hyväthän niistä tuli.
– Kuulehan Joona, ennen kuin lähdemme isän kanssa takaisin kotiin, tässä on sinulle pieni pesämuna oman elämäsi alkuun, Kaija sanoo ja tuikkaa poikansa käteen tukevan kirjekuoren.
Joona katsoo vanhempiaan epäuskoisena. Hän kurkistaa kuoreen.
– Eikä, tämä on ihan liikaa, kyllähän minä palkkaa sentään saan.
– Höpö höpö. Ole hyvä vain. Veljesi saivat saman summan. Se on vähintä, mitä me isän kanssa voimme teidän puolestanne tehdä, Kaija toteaa.
– No kiitos. Nyt minä ymmärrän, miksi emme saaneet lapsena rahaa jätskiautoon, Joona sanoo ja naurahtaa.
Heikki kääntää avainta auton virtalukossa. Volvon moottori hyrähtää käyntiin. Jo parikymmentä vuotta asuntolainan maksun ohessa jatkuneen säännöllisen säästämisen turvin Kaijalla ja Heikillä on ollut varaa päivittää auto uudempaan.
Pienentämällä lainan takaisinmaksun määrää he ovat saaneet kartutettua säästöjä mukavasti, mutta kuitenkin myös samalla maksettua asuntolainan. Heikki on jäänyt rakennusalan yrityksestä eläkkeelle jo kolme vuotta sitten, mutta Kaija jatkaa johdonassistenttina vielä muutaman vuoden ennen kuin hänkin pääsee nauttimaan ansaituista eläkevuosista ja -säästöistä.
Varaa aika tapaamiseen ja tee säästämisen suunnitelma
Teksti: Paula-Maija Wallin
Kuvitus: Ville Korhonen
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Ajassa.nordea.fi -sivustolla 30.12.2015